Kun Suomi taisteli itsenäisyydestään ja vapaudestaan, tuli Virosta 3350 nuorta vapaaehtoista meitä auttamaan. He tulivat miehitetystä maastaan taistellakseen yhteistä vihollista vastaan ja kasvaakseen Viron vapaustaistelijoiksi. He taistelivat suomalaisten rinnalla Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa. He olivat toteuttamassa kesän 1944 ihmettä, torjuntavoittoa. Suomi säilytti itsenäisyytensä.

Virolaiset ystävämme, Suomen-pojat, maksoivat kovan hinnan taistelustaan. Heistä kaatui kaksisataa Suomen rintamalla ja saman verran vielä Virossa, kun he palasivat käymään sodan katkeria lopputaisteluja isänmaansa kohtalosta. Yksin jätettyinä heillä ei ollut kuitenkaan mitään mahdollisuuksia. Viro menetti itsenäisyytensä ja vapautensa. Maa miehitettiin ja alkoi hirvittävä ajanjakso virolaisten elämässä. Noin kolmasosa Suomen-pojista pääsi Ruotsin kautta länteen, missä he ovat voineet rakentaa uuden elämänsä suotuisissa merkeissä.

Viroon jääneillä oli kovaa. Yli puolet heistä - kaikki joiden taistelu Suomessa tuli miehittäjän tietoon - saivat pitkät vankilatuomiot Siperiassa. Moni sinne menehtyikin. Vielä useampi menetti terveytensä. Heidän opiskelunsa estettiin, hyvät työpaikat olivat heidän ulottumattomissaan, terveydenhuolto oli puutteellinen ja kuitenkin kaikissa tilanteissa he säilyttivät ylpeytensä virolaisina, nuorison esikuvina sekä suurina Suomen ystävinä. Heitä, Viron kunniakansalaisia, elää Virossa enää vajaa 300 miestä, moni heistä kovin heikkokuntoisena.

Suomen-pojat ovat saaneet kokea haaveensa jälleen itsenäistyvästä Virosta toteutuvan. Useille heidän tovereistaan tuo tie oli liian pitkä. Meidän suomalaisten velvollisuutena on rakentaa virolaisille ystävillemme turvattu ja onnellinen vanhuus. Ennen kaikkea heidän on tunnettava, että heistä välitetään ja heitä arvostetaan. Sen voi jokainen suomalainen tehdä omalla panoksellaan ja asenteellaan.

Eversti Matti Lukkari

Vasemmalla ylhäällä oleva Soomepoisid-merkki on Suomen Sotaveteraanien Viron yhdistyksen kunniajäsenmerkki.