SUOMEN-POIKIEN PERINNEYHDISTYS RY JÄSENKIRJE
Luumäki 20.3.2009
Hyvät Suomen-poikien perinneyhdistyksen jäsenet
Suomen-poikien perinneyhdistyksen vuosikokous pidettiin 24.2.2009.
Malmin hautausmaalla laskettiin seppele virolaisten vapaaehtoisten muistomerkille.
Viron suurlähetystön seppeleen laski suurlähettiläs Merle Pajula.
Tilaisuudessa puhui yhdistyksen hallituksen jäsen Markus Anaja.
Yhdistyksen seppele laskettiin myös Pohjan Poikain muistomerkille Vanhan kirkon puistossa.
Varsinainen vuosikokous pidettiin Kuljetuskuution tiloissa. Kokousesitelmän piti valtioneuvos Riitta Uosukainen.
Hyväksytyn toimintakertomuksen mukaan yhdistyksen toiminnan keskeisimpiä tehtäviä vuoden 2008 aikana ovat olleet
1. Perinteiden vaaliminen ja tallentaminen.
Perinteitä on vaalittu tukemalla kirjojen käännöstyötä, järjestämällä suomalaisille matka Viroon, Suomen-pojille matkoja Suomessa järjestettyihin veteraanitilaisuuksiin, pidetty esitelmiä Suomen-pojista ja osallistuttu Suomen-poikien Virossa järjestämiin tilaisuuksiin.
Vuoden 2008 aikana on tuettu Anne-Riitta Isohellan kirjan ”Suomen-pojat” kääntämistä viroksi ja Marsalkka Mannerheimin muistelmien viroksi käännetyn kansanpainoksen kuvien käsittelyä.
Kesän matka 16. – 19.9. suuntautui Tarton seudulle. Matkalle osallistui 49 suomalaista ja 10 Suomen-poikaa ja puolisoa. Osa matkalaisista vieraili Pohjan Poikain muistomerkillä Latviassa.
Suomen-poikia ja heidän puolisoitaan osallistui Kansallisen Veteraanipäivän tilaisuuksiin Kouvolassa.
Perinneyhdistyksen jäsenet ovat olleet mukana järjestämässä Suomen-poikien muitakin matkoja Suomeen ja perinneyhdistys on osallistunut niiden kustannuksiin.
2. Suomen-poikien, heidän puolisoidensa ja leskiensä sosiaalinen ja lääkinnällinen tukeminen.
Tähän tarkoitukseen on saatu yhdistyksen jäsenten lahjoitusten lisäksi ulkopuolista tukea 41000 €. Rahat on ohjattu Suomen Sotaveteraanien Viron yhdistyksen tilille. Vuoden 2009 keskeisimpiä asioita. Vuosikokous valitsi yhdistyksen puheenjohtajaksi Seppo Lahtelan.
Muiksi hallituksen jäseniksi valittiin Uno Järvela, Nyyrikki Kurkivuori, Martti Tuomainen, Reijo Tanskanen, Irma Törnström ja Markus Anaja. Varapuheenjohtajiksi valittiin Nyyrikki Kurkivuori ja Uno Järvela.
Hallitus valitsi rahastonhoitajaksi Paavo Naumasen. Sihteerinä jatkaa Reijo Tanskanen.
Perinneyhdistys kutsui kunniapuheenjohtajaksi Matti Lukkarin ja kunniajäseneksi Peter Küttnerin.
Vuosikokouksessa vahvistetun toimintasuunnitelman mukaan edelleenkin yhdistyksen tärkeimmät tehtävät ovat perinnetyö ja Suomen-poikien, heidän puolisoidensa ja leskiensä sosiaalinen ja lääkinnällinen tukeminen.
Suomen-poikien perinneyhdistys vaalii myöskin Pohjan Poikain perinteitä siltä osin kun ne liittyvät Suomen-poikiin.
Perinnetyö
Muistokivirahaston varoin vastataan muistokivien valmistamisesta, kaiverruksista ja hautausavustuksista.
Tuetaan kirjan ”Suomen-pojat II” kirjoitus ja painatustyötä.
Pidetään esitelmiä sekä Suomessa että Virossa Suomen-pojista ja näin tehdään
tunnetuksi Suomen-poikien elämäntyötä.
Järjestetään matka 1. – 3.9. Viroon. Esite matkasta on liitteenä.
Sosiaaliseen ja lääkinnälliseen tukemiseen saadaan ulkopuolista rahoitusta.
Internetsivuilla, www. suomenpojat.fi, kerrotaan Suomen-pojista, perinneyhdistyksistä, muistomerkeistä, tilaustuotteista ja ajankohtaisista asioista. Sivut päivitetään niin, että sinne tulee myös vironkieliset sivut.
Sihteeriltä tilattavien tuotteiden hinnat: jäsenmerkki 10 €, Suomen-poikien kuoron CD-levy 10 €, muistomerkkiteos 5 €.
Jäsenmaksunsa maksaneita jäseniä yhdistyksessämme oli vuoden 2008 lopussa 293.
Jäsenmaksuksi vuosikokous vahvisti 20 €, joka sisältää myöskin viro.nyt-lehden.
Hallitus toivoo, että jäsenet hankkisivat uusia jäseniä yhdistykseen.
Yhdistyksen hallitus esittää jäsenistölle parhaat kiitokset siitä arvokkaasta tuesta, jota te olette osoittaneet Suomen-poikia kohtaan. Heitä on Virossa vielä noin 200 sekä puolisoita ja leskiä noin 500.
Jatkakaamme edelleen kunniavelkamme maksamista. Suomen-pojat, heidän puolisonsa ja ennen kaikkea leskensä tarvitsevat tukeamme. Helpoin tapa tukea on maksaa jäsenmaksu ja hankkia tukitoimintaan uusia jäseniä.
Hyvää vuotta 2009!
Seppo Lahtela Reijo Tanskanen
puheenjohtaja sihteeri
Kirkkovuorentie 512 Rinnetie 5
49570 KANNUSJÄRVI 54500 TAAVETTI
puh 05-345 2341, 050-321 0511 puh/fax 05-417 1465, 0400-877 685
s-posti
Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
* * * * *
MATKALLA VIROSSA
Suomen-poikien perinneyhdistyksen Vironmatka 1. – 3.9. suuntautui Itä-Viroon ja Peipsijärven alueelle.
Vaikuttavan alun matkalle antoi seppeleen lasku Suomen-poikien muistomerkille Metsakalmistussa Tallinnassa. Tänäkin vuonna havaitsimme hautakivien määrän lisääntyneen veljien hautarivissä jylhien mäntyjen ympäröimänä. Jatkoimme matkaa itään. Ohitimme Pohjois-Viron kartanot ja kalastajakylät. Vasemmalla välkehti Suomenlahti ja oikealla näimme palavankiven kuonavuoria. Suomenlahden rannalla sijaitsee myös saksalaisten sankarihautausmaa aivan Toilan puiston tuntumassa. Numerolaatat kivipaasissa kertovat hautojen sijainnin ja kaatuneiden nimet on kirjoitettu hautamuistomerkkiin. Tämä Toila-Orun puisto on tyypillistä englantilaista puistometsää, ranskalaistyylisine puutarhoineen, lohijokineen, huvimajoineen ja venäläisen kauppias Jelissejevin rakentaman ja myöhemmin presidentti Konstantin Pätsin kesäasunnon Orun linnan raunioineen. Viehättävä kävelyreitti rinteeseen rakennetulle teatterialueelle lähtee ison siirtolohkareen luota.
Kohtla-Nommella laskeuduimme kypärät päässä ja lainatakit yllämme kaivosmuseoon. Aluksi meille tarjottiin kaivosmiehen soppaa ja sitten alkoi turvallinen ja elämyksellinen matka junalla kaivosmuseoon oppaanamme yli 30 vuotta palavankiven kaivoksessa työskennellyt elämäänsä tyytyväinen kaivosmies.
Yövyimme viehättävässä Sakan kartanon hotellissa. Jotkut olivat jo seuraavana aamuna ehtineet laskeutua 300 askelta portaita uimarannalle ja nousta takaisin saman 56 m matkan etsien kalkkikiviesiintymiä rantatörmästä saniaisten ja lehtipuiden katveesta.
Avinurmen nuori kirkkoherra kertoi olevansa kirkon ainoa työntekijä, hoitaen jumalanpalvelusten lisäksi pienet korjaustyöt ja teiden kunnossapidot. Kirkkoherran vaimo toimi seurakunnan vapaaehtoisena kanttorina. Kirkon lattialta löytyi vielä veritahroja sodan aikana turvapaikkaa etsineiden armottomasta murhasta. Paikkakunta on kuuluisa puuteollisuudestaan ja saimme tutustua tämän käsityötaidon osaajiin ja tuotteisiin, kiuluihin, jakkaroihin, pärekoreihin, pyykkilautapeileihin, kauhoihin ja kapustoihin. 50 % tuotteista myydään Suomeen, joten sinunkin saunakiulusi voi olla avinurmelaista alkuperää. Paikallisen ravintolan talkkunan maku suussamme ja muisto junamatkasta ei mihinkään ”Siperian vaunussa”, salonkivaunussa tai avovaunussa pölkkyjen päällä jatkoimme matkaa Peipsjärven rantaa.
Sipulipeltoja emme nähneet, mutta järvi pilkahteli puiden lomasta. Vasknarvan luostari uinuu Peipsjärven pohjoiskainalossa. Rautaportit avautuivat tasan sovittuna aikana paljastaen ortodoksisen nunnaluostarin harvoin esitellyt kuvaseinät. Ihastelimme kauniita kukkaistutuksia ja kurkistimme muurien koloista laajana avautuvaan luostarin puutarhaan.
Narvajoen rantaa ajoimme niin kauas kuin tietä riitti Gorodenskan kylään. Maa-artisokat kukkivat valtoimenaan, omenapuut nuokkuivat omenoiden painosta, yksinäinen mies veteli joesta körmyselkäahvenia. Kioskinpitäjä ihmetteli bussilastillista jäätelön ja kahvin ostajia, me taas Narvajoessa kelluvia Venäjän rajan punaisia poijupalloja.
Sakan illallinen oli kauniisti asetettu tarjolle ja maistui hyvälle. Mukana matkalla olleet Suomen-pojat kertoivat elämäntarinaansa ja historiallisia tapahtumia. Kuulimmepa mukavan lauluesityksenkin.
Kolmantena päivänä kiipesimme Sinimäkien näkötorniin. Oppaamme kertoi täällä tapahtuneista sitkeistä taisteluista ja kymmenientuhansien kuolemasta. Rintamalinja pysyi täällä vuonna 1944 keväästä syksyyn. Kun rintamalinja murtui oli Viro valloitettu kuukaudessa. Vaivaran museo, valkoiseksi rapattu viljavarasto antoi seikkaperäisen kuvan tapahtumista, sotavarusteineen, aseineen, karttoineen ja sankarivainajien kuvineen, löytyipä museosta sireenikin, jolla oli varoitettu ilmavaarasta.
Piipahdimme myös Utrian maihinnousun muistomerkillä. Peeter Kivimäen pajamuseo, tuhansine muine esineineen oli vaikuttava näky ja osoitti isännän omistautumista keräilyharrastukselleen.
Maittavan lounaan jälkeen matkamme jatkui Pohjantähden muistomerkille. Hyväjalkaiset kiipesivät kiviaidan ympäröimälle muistomerkkimäelle Muuksissa Kolgan lahden rannassa.
Muistomerkin oikeanpuoleinen kivi on omistettu Erna - tiedusteluosastolle, keskimmäinen majuri Ekströmin vapaaehtoisjoukolle ja vasemman puoleinen kaikille Suomen-pojille, joista suurin osa lähti tältä paikalta 1939-1944 Suomeen liittyäkseen Suomen armeijaan.
Me koko bussilastillinen, kuusi Suomen-poikaa vaimoineen ja 54 Viron matkaaja Suomesta nuorisojäsen Antti mukaan lukien olimme kiitollisia suurimman vastuun järjestelyistä kantaneille Mati Blumfeldtille ja Reijo Tanskaselle sekä erinomaiselle oppaallemme Henn Põlluaasille mahdollisuudesta kohdata erilainen Viro.
Teksti ja kuvat: Raili Tanskanen
* * * * * * * *
